Olen ollut parin viime viikon aikana kuitti, enkä ole jaksanut montaa sanaa kirjoittaa. Saatoin erään pidemmän kirjoitusprojektin osan päätökseen ja se vei yllättävän paljon voimia. Onko sinulla koskaan niin, että kun saat jonkun projektin tai rupeaman tehtyä, sen jälkeen tuntee olevansa tyhjä kuin sipsikulho lastensynttäreiden jälkeen?

Tästä kuolettavan tylsästä kielikuvasta hyppään suoraan siihen, mistä olen saanut iloa viime päivinä. Lontoon matkalla kirjakaupassa mukaani tarttui kirjoittamisoppaiden klassikko, Stephen Kingin On writing. Vaikka ei herra Kingin kirjoja lukisikaan (myönnän en ole lukenut yhtäkään), voi tästä saada jotain konkreetista apua omaan kirjoittamiseen. Ainakin se on viihdyttää kertomus siitä, miten hän sen tekee. En suinkaan ajattele, että korkeat myyntiluvut olisivat laadun tae, mutta jotainhan Kingin on täytynyt oivaltaa oikein.

Itse karsastan kirjoittamisen mystifiointia, eikä minua inspiroi meditatiiviset pohdinnat siitä, mitä kirjoittaminen on. Haluan enemmän käytännöllistä puhetta ja siihen On writing on paikallaan. (Ja myönnän heti kättelyssä, että skippasin elämänkertaosuuden tällä kertaa kokonaan). Sanotaan, että niin kauan kuin puhutaan kirjoittamisesta, ei oikeasti kirjoiteta. Itse kuitenkin rakastan aiheesta puhumista ja imen itseeni tietoa, milloin vain sitä on saatavilla.

Tässä siis muutama poiminta Kingin kirjasta.

1) Hyvä kirjoittaminen koostuu perusasioiden (sanasto, kielioppi ja tyyli) hallinnasta ja niiden käyttäminen oikeiden työkalujen avulla. Huonosta kirjoittajasta ei koskaan tule mestaria, mutta “melko pätevästä” voi tulla ihan hyvä. Tämä vaatii kuitenkin aikaa, kovaa työtä ja omistautumista, sekä sitä että…

2)…lukee paljon. King kertoo itse olevansa hidas lukija, mutta lukevansa kaiken aikaa (silloin kuin ei kirjoita, höh), mitä tahansa käsiinsä saa. Jos sinulla ei ole aikaa lukea, sinulla ei koskaan tule olemaan työkaluja kirjoittamiseen. Lukeminen avaa sinussa mind-setin, jonka avulla kirjoittamisesta tulee innostavaa, etkä ole liian itsekriittinen. Opit myös mitä on jo kirjoitettu ja mikä saattaisi olla uusi fressimpi lähestymistapa.

3) Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät arvosta kirjoittamistasi, koska kokevat sinun olevan vääränlainen. Saatat olla hyvä kirjottaja, mutta mielikuva sinusta (esim maine) voi olla tarpeeksi hyvä syy kritisoida tuotoksesi lyttyyn.

4) Avainta varmaan menestykseen ei ole, mutta King sanoo omansa olevan: pysy terveenä ja pysy naimisissa. Terveen ruumiin ja tasapainoisen parisuhteen yhdistelmä on auttanut häntä olemaan johdonmukaisesti tuottelias niin pitkään. Kärsivän taiteilijaneron myytti joutaakin jo mielestäni kaatopaikalle.

5) Kirjoittajalle (varsinkin aloittelevalle) on tärkeää sulkea pois kaikki mahdolliset häiriötekijät, kuten TV ja pelit. Jos maisema ikkunan takana vie liikaa huomiota, sulje verhot. Itse lisäisin tähän myös, että internet olisi ihan hyvä räjäyttää. Oma lempitapani töiden lykkäykseen on katsoa kuvia koiranpennuista. Monet kirjoittavat esimerkiksi kahvilassa, mutta itse koen usein sen ympäristön liian meluisana: alan kuunnella keskusteluja viereisessä pöydässä tai kovalla soiva taustamusiikki virittää tekstin kannalta väärään tunnelmaan.

6)  Älä odota inspiraatiota. Kun sinulla on mielessäsi selvänä omat rutiinisi ja aikataulusi kirjoittamiselle, istu päättäväisesti alas ja ala töihin. Inspiraatio tulee yleensä vasta kun sinulla on kädet syvällä savessa. Tämän olen itsekin todennut käytönnässä: aloittaminen tuntuu joskus olevan todella vaikeaa, mutta kun alkaa kirjoittaa, lopulta syntyy imu ja kohta ei enää muista syödä tai hakea lapsia päiväkodista…

7) “Kirjoita siitä, mistä tiedät” on vanha neuvo, johon King suhtautuu varauksellisesti. Hän kehottaakin kirjoittamaan mistä ikinä haluat, kunhan olet totuudellinen. Mitä ihmettä tämä sitten tarkoittaa? Jos kasvatat lehmiä työksesi, voit kirjoittaa vaikka robottilehmistä kuussa jos se sattuu huvittamaan. Jos käytät hyödyksi kaikkea sitä tietoa ja kokemusta, mitä olet elämästä oppinut, ja suodatat tekstisi sen läpi, teet siitä todellisen ja annat lukijalle tarttumapintoja. Se mitä sinä tiedät tekee sinusta uniikin omalla tavallasi.

8) Voiko kirjoittamista opiskella? King kertoo yliopistoaikana olleensa muutamalla luovan kirjoittamisen kurssilla, mutta näistä ei hänen mukaansa ole ollut sanottavaa hyötyä kirjaillisella urallaan. Hän sanoo, että ihmiset usein ajattelevat kirjoittajakursseilta löytävänsä jonkin ihmereseptin kirjailijaksi ryhtymiselle. King myöntää toki, että ongelma on usein siinä, etteivät ihmiset kirjoita vaikka haluaisivat, ja kurssilla siihen löytyy “pakko”, joka edistää työtä. Vertaiskritiikki ei kuitenkaan hänen mielestään ole yleensä kovin hyödyllistä, ainakaan hänen omalla kohdallaan. Ihmisten omat mieltymykset ohjaavat liikaa heidän antamaansa palautetta. Itsekin kirjoittamista opiskelleena voisin todeta, että parasta mitä kurssilta saa, on “lupa kirjoittaa” ja usko omiin kykyihin. Työ on lopulta kuitenkin tehtävä yksin omassa kammiossa.

Nämä ovat siis hyvän kirjoittamisen edellytyksiä, huomaan nyt kun aloin taas käydä kirjaa läpi. Jotta tästä ei tulisi liian pitkää kirjoitusta, päätän raporttini tähän. Toki tuolla kirjassa mennään ihan ruuviin ja muttereihin asti (kuten “vältä adverbeja”, jne), mutta koen niiden luettelemisen uuvuttavana. Kirjaahan saa myös suomeksi, eli jos kiinnostaa niin kirjastoon mars.

Herättääkö ajatuksia, saitko innoitusta omalle kirjoituksellesi?

 

 

Loading Likes...

Write A Comment