Oikeastaan minun pitäisi parhaillaan olla syventymässä valistusajan kirjallisuuteen, mutta lehtihyllyllä käteeni tarttui uusin Me Naiset (25.1.) ja siinä erityisesti juontaja Sami Kurosen haastattelu. Syntymäpäivänsä tiimoilta 44-vuotias Kuronen pohtii elämäntaparemonttia, johon iän karttuminen hänet sai tarttumaan.

Kuvia katsellessa ei voi kun todeta, että neljäkymmentä (ja risat) on uusi kuuma. Vaikka tiedostaakin meikin, stailauksen, oikeanlaisen valaistuksen, ammattivalokuvaajan ja kuvankäsittelyn vaikutuksen, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen. Oikeammin tämä on kuitenkin havainto, jonka olen tehnyt jo aiemmin. En puhu nyt vain Kurosesta vaan nelikymppisistä miehistä yleensä.

Kun kolmeviisi iski itselläni tauluun muutama vuosi sitten, huomasin yhtäkkiä alkaneeni tiirailla aiempaa vanhempia miehiä. Tämä ei ollut tietoista, mutta toki jossain vaiheessa havahduin tilanteeseen. Vaikka ei olisikaan tarvetta etsiä itselleen uutta sidedickiä, en voi väittää tulleeni sokeaksi.

On oikeastaan ihan hauska huomata, että omat mieltymykset kypsyvät samaa tahtia oman ikääntymisen kanssa. Muistan omasta nuoruudestani, että nelikymppisten vanhempieni ikäpolvi vaikutti jotenkin paitsi vanhalta niin myös kummallisen, beigeltä. Nyt kun itse lähenen tuota maagista rajaa, kai sitä viralliseksi keski-iäksi voisi kutsua, elämässä on edelleen kaikki värit.

Jude saa toimia mieheni statistina. Kuva täältä.

Oma mieheni täytti neljäkymmentä pari vuotta sitten ja kyllä, pidän häntä edelleen kuumana. Ellei jopa kuumempana. Parikymppisenä sitä tuntee vetoa kaiken maailman jamppareihin, ja jostain syystä aina niihin vääränlaisiin. En voi väittää, ettenkö itsekin olisi kuolannut niitä pahoja poikia. Kyllähän sitä nyt yhden sellaisen kuvittelee “parantavansa”.

Kuronen sanoo, ettei ikääntyminen pelota. “Päinvastoin se tuntuu hyvältä, sillä ikä on tehnyt hänestä rennomman ja varmemman.”

Itsevarmuus on seksikästä. Siinä missä nuorempien kollien itsetunto on pumpattu täyteen testosteronilla, nelikymppisellä se kumpuaa elämänkokemuksesta. Itsensä kanssa sujut oleva ihminen on puoleensavetävä. Rypyt silmäkulmassa kertoo, että elämää on eletty. Karisma kasvaa vain iän myötä.

Let me kiss those wrinkles, babe. Photo: GQ

Tietenkin sitä toivoo, että sama pätee meihin naisiin. Vaikka sanotaan, että media (ja ympäröivä yhteiskunta yleensä) kohtelee ikääntyvää naista rankemmin kuin miestä, en ole vielä valmis heittämään pyyhettä kehään ja vetämään nutturaa tiukemmalle. Valehtelisin jos väittäisin, ettei positiivinen huomio tunnu kivalta. Tökeröitä perseenpuristuksia ja likaisia kommenteja en muilta miehiltä kaipaa, mutta on se ihan kiva tietää olevansa vielä tämän ikäisenä jonkun mielestä puoleensavetävä.

Vaikka eihän tässä ketään olla miellyttämässä. No ehkä toivon, että se juuri on se jutun juoni. Ei tarvitsee miellyttää, kun tietää kuka on ja niin on hyvä.

Vesku Loirilta kysyttiin kerran, että minkä ikäisenä elämä oli parhaimmillaan. Hänen vastauksensa oli nelikymppisenä. Perustelut: “Silloin oli jo sen ikäinen, että tietää kuka on ja on kuitenkin vielä sen verran hyvässä kunnossa, että seksiä harrastaa innolla.” Mitäpä siihen sitten enempää.

Loading Likes...

Write A Comment