“Eikö se ole tosi rankkaa?” Tämä on yleisin kysymys, jonka kuulen kun mainitsen miehen työmatkoista. Meillä on kolme lasta ja se jo sinällään on sellainen kombo, että kädet meinaavat loppua kesken kahdellakin aikuisella. Miten käy, kun toinen vastuuhenkilö poistetaan kuviosta?

Työmatkaleskeydessä on se hyvä puoli, että se päättyy aikanaan. Onneksi mies ei sentään ole koko ajan poissa: niinkin voisi olla. Meillä näitä työmatkojen aiheuttamia yh-päiviä sattuu epäsäännöllisen säännöllisesti. Väliin on viikkoja, että ollaan koko perhe kasassa ja sitten taas tulee vaikka 5 päivän tai viikon tauko. No niin, miten se siis tehdään, menettämättä järkeä?

1. Downsize, eli pienennä toiminnan laajuutta

Karsi liiat rönsyt arjesta yh-viikkojen ajaksi. Turha sopia liikaa menoja, tai kohta saat olla repimässä hiuksia turhan tiukan aikataulun kanssa. On ihan ok olla lasten kanssa vain himassa ja katsoa töllöstä hömppää.

2. Pyydä ja ota vastaan apua

Jos tarvitset jeesiä esimerkiksi harrastuksiin kuskaamisessa, pyydä rohkeasti apua isovanhemmilta, naapurilta tai lähitienoon Facebook-ryhmästä. Verkostoidu jo valmiiksi, niin palveluksen pyytäminen on helpompaa. Myös MLL:n lastenhoitaja tai muu tuttu nanny on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen sijoitus.

3. Hyödynnä nykyaikaiset viestintäkeinot

Kun olin pieni, unelmoin Pelle Hermannin kuvapuhelimen omistamisesta. Ja kas, nyt kun omat lapseni ovat pieniä, he voivat jutella maapallon toisella puolella olevalle isille videopuheluita älypuhelimesta. Ikävä helpottaa kummasti, kun näkee tutun naaman ja voi toivottaa hyvät huomenet/yöt livenä.

4. Laske odotuksiasi 

Älä leiki yli-ihmistä. Jos normaalisti homma pyörii juuri ja juuri kahden aikuisen voimin, ei ole mikään ihme, jos paletti hajoaa kun toinen on hetkellisesti poistunut maisemista. Älä siis turhaan yritä suorittaa täydellistä vanhemmuutta kahden edestä. Omien rajallisten kykyjen myöntäminen ja niiden mukaan eläminen helpottaa kummasti henkistä kuormitustasi.

I got this.

5. Asenne

Tämä tiivistää kaiken kokemukseni työmatkalesken arjesta. Kun tietää, että se on väliaikaista, se on helppo kestää. Työmatkat kuuluvat tällä hetkellä miehen työnkuvaan, eikä hän niitä voi oikein välttääkään. Näillä mennään -ajatuksella on yllättävä voima.

Kaikki pyörii lopulta oman henkisen jaksamisen ympärillä. Käytännön asioilla voi omaa taakkaa helpottaa, mutta omalla asennoitumisella voi vaikuttaa siihen, keikkuuko vene vai meneekö se ympäri. Voi esimerkiksi suhtautua positiivisesti pakkoeroon, eli pakkiksen.  Se piristää kummasti arkista suhdetta.

Edellä mainittuun kysymykseen vastaan yleensä: Siihen tottuu. Kaikkeen tottuu. Ihminen on ihmeellisen sopeutuvainen (mikä joskus voi olla myös kirous, siitä myöhemmin enemmän). Ja luojan kiitos, lapset kasvavat. Sitä mukaan, kun tiettyyn vaikeusasteeseen tottuu, se helpottuukin koko ajan. Se on sillä tavalla vänkä juttu tämä lasten kanssa oleminen.

Kukin tyylillään ja tiedostan erittäin vahvasti, että tämä on vain oma kokemukseni aiheesta. Ja monet asiat saattavat vaikuttaa ulkopuolisen silmin liian rankalta. Itse ihmettelen tuttavan sietokykyä lasten harrastusten kanssa, tunteja kun viikossa kertyy parisen kymmentä. Aionkin ensi kerralla kysyä, miten hän sen tekee.

Loading Likes...

3 Comments

  1. Pingback: Miksi emme koskaan elä unelmaamme?

  2. Se on kyllä juuri näin! Ja aivan samat asiat teen kun mies on reissussa. Silloin mennään sieltä, mistä aita on matalin ja otetaan kaikki apu vastaan. ?

    • Wunderbara Reply

      Aidan matalat kohdat on mun bravuuri 🙂 Huono omatunto on helpompi kestää “poikkeusolosuhteissa”.

Write A Comment