Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että ihmisen kyky sopeutua on paitsi siunaus myös kirous. Selkeästi se on etu silloin, kun ihmisen täytyy pärjätä haastavassa elämäntilanteessa. Jos esimerkiksi jää yllättäen työttömäksi ja pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia uramahdollisuuksia. Tai tuleekin ero ja elämää täytyy alkaa rakentaa pala kerrallaan uusiksi. Silloin sopeutumiskyky on kiistämätön siunaus.

Tällä lahjalla on kuitenkin kääntöpuolensa. Oletko koskaan huomannut olevasi tilanteessa, jossa jokin alunperin siisti juttu ei enää säväytäkään samalla tavalla? Kun uusi sohva tai asunto menettää sen uutuuden viehätyksen.  Vai oletko kenties koskaan herännyt huomaamaan, että vaikka kaikki on oikeastaan ihan hyvin, et silti ole tyytyväinen? Minä olen.

Olen pohtinut tätä paljon. Mistä kumpuaa ainainen tarve saada jotain uutta, jotain muuta? Miksi uusi kiehtoo, miksi vanhasta häviää hohtava aura? Lapset ovat jotenkin paljon rehellisempiä tässäkin suhteessa. He röyhkeästi vaativat uutta pullaa, vaikka edellinen on puoliksi syömättä.

Sehän on ihan tutkittu juttukin, että onnellisuus ei lisäänny samassa suhteessa esim rahan kanssa, kun tietty “mukava” tulotaso on saavutettu. Silti monet aina haluavat lisää rahaa. Jotta tämä asia ei kutistuisi ainoastaan raharikkaiden parjaamiseksi, heitän tähän oivalluksen, jonka olen tajunnut omien kokemusteni pohjalta.

Meistä jokainen himoitsee jotakin lisää koko ajan. Jollekin se on raha, jollekin toiselle se on rakkaus tai seksi. Joku on addiktoitunut rannekelloihin, joku toinen muotivaatteisiin. Itse himoitsen tunteita herättäviä kokemuksia. Siis sellaisia, jotka saavat aikaan jonkin tunnehuipun.

Paras fiilis ikinä – tätä lisää!

Tämän himon tai kaipuun takia, olen halunnut lapsia. Joskus menneisyydessä kyseessä on ollut uusien rakkaussuhteiden perässä juokseminen. Hiljattain kyseessä oli uuden koiranpennun hankkiminen (joka tosin päättyi niin, että koira ei tullutkaan – hyvä niin). Nyt kun lapsiluku on täynnä, kadehdin niitä ihmisiä, joilla se kaikki on vielä edessä päin. Mitä minä nyt himoitsen?

Nyt haluan matkustella, kuluttaa tunteita herättävää kulttuuria, saada toteuttaa unelmiani. En juurikaan tykkää sisustaa tai shoppailla jatkuvasti uusia vaatteita. Silti, jotain pitää aina saavuttaa, jotain kohti mennä. Ihminen tarvitsee huippuhetkiä. Tai ainakin minä tarvitsen.

Entä mikä on sinun himosi kohde, jota janoat aina vain lisää? Vai oletko kenties saavuttanut jo oman zen-tilasi, josta me muut vaan haaveilemme?

 

Loading Likes...

2 Comments

Write A Comment