Kotonamme asuu besservisseri. Aamun lehteä lukiessaan tämä henkilö tarttuu satunnaiseen artikkeliin ja on tietävinään miten asiat tulisi hoitaa paremmin. Aiheeseen sen kummemmin perehtymättä kaikkitietävä ihminen paasaa asiasta kuin asiasta, ja vastapuoli tarttuu täkyyn. Seurauksena saattaa olla “keskustelua”, jossa väitellään paitsi artikkelin sisällöstä (edelleen toistan: sitä ei ollut luettu kunnolla) ja journalismin olemuksesta.

Koska en itsekään ole mikään neutraali sveitsiläinen, myönnän heristäväni minäkin sormeani milloin mistäkin. Ihan viimeaikoina on erityisesti ärsyttänyt popmusiikin sanoitukset. Journalismi ja popkulttuuri ovat huonoja vertailukohtia, koska ne toimivat erilaisilla lainalaisuuksilla ja niiden tarkoitus on eri. Siitä huolimatta päätin minäkin nyt harjoittaa rakasta paremmin tietämisen jaloa taitoa.

Besservisseriä ärsyttää muun muassa näiden popkappaleiden lyriikat:

Vaikee Mut Oikee – Janna feat. Nikke Ankara

Pätkä lyriikoista: “Et sä oo mulle kiusallasi ilkee /Tää voi oikeesti mennäkkin vielä hyvin/ Musta tuntuu et nyt on vaihe syvin/ Ja mä meen vaikka piruja vastaan/ Koska mä haluun sut ainoastaan” ja sitten vielä kertsi: “Sä oot vaikee mut mulle oikee”.

Tässä kuvaillaan klassinen huono suhde, joka alkaa juurikin näin. Toinen on oikeasti ihan douchebag, mutta silti kertoja on vakuuttunut, että huono käytös ja suhteen vaikeus eivät ole esteenä vuosisadan rakkaustarinalle. Jotenkin ne ylimaallisen vahvat tunteet, joita ristiriitainen käytös herättää (työnnä pois, vedä lähelle, paskanna päälle) ovat mukamas taivaallinen merkki siitä, että kyseessä on todellakin SE OIKEA. Tsiisus mitä itsepetosta!

Huonon suhde alkaa usein huullaantumisella ja kiihkeällä rakastumisella. Vaikka tuhon merkit olisi jo periaatteessa luettavissa alkumetreillä, niille ollaan sokeita, koska ne vahvat tunteet. Ja vaikka tulisi sitä paskaa niskaan, ne hyvät hetket saavat toivomaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja epäilijöille saa lyödä jauhot suuhun.

Mutta hei, meistä jokaisen tarvitsee kokea se yksi kiero, henkisesti väkivaltainen ja paska suhde, jotta voi sitten ihan rauhassa “tyytyä” vähemmän kiihkeään, mutta ah niin hyvää tekevään, normaaliin parisuhteeseen.

Solmussa – Pikku G (feat. BEHM)

Kertsi: “Jos sä oot solmussa selvitän sut/ muistan sut ulkoo oon sua lukenut./ Jos sä oot solmussa mä avaan sut/ Viimeistään nyt mä oon sen luvannut./ Etten koskaan, en koskaan, sotke sua.”

No niin, sitten pääsemmekin aiheeseen Kuinka parannan toisen ihmisen. Sattumoisin tuossa kappaleessa, jossa miesoletettu kertoja kuvaa vaikeaa elämäntilannetta, jossa ei ole kunnolla tilaa puolisolle, naisoletettu lupailee kertosäkeessä sitten “avaavansa kumppaninsa solmut”. Tämä onkin tyypillinen virhearvio, johon naiset monesti sortuvat. Toinen on niin sanotusti fucked up, mutta ei se mitään, koska toisen ihmisen voi parantaa sinnikkyydellä ja – no sillä todellisella rakkaudella.

Kysy vaan kuule jostain lähimmäisille tarkoitetusta vertaistukiryhmästä (esim. alkoholistien läheiset Al-Anon), miten toisen ihmisen itsetuhoisen ja koko lähipiiriin kohdistuvan epäpositiivisen käytöksen voi muuttaa. Jos yrität, oot kohta ite niin solmussa, ettei sua avaa edes se Houdini. Että parempi ku et yritä ja annat henkilö X:n vaan ihan itse pikku kätösin löytää sen oman pohjansa.

Huonoo seuraa – Kasmir

“Niiku noi jotka lupaa olla uskollisii,/ ennen ku jää kiinni./ Porukalla ränkkää sua ykkösestä kymppiin./ Varmaa pukeutuuki niiku meklarit Lontoossa./ Mut jos se sua kiinnostaa./ Niin beibi, anna mun olla sun huonoo seuraa./ Anna mun olla sun huonoo seuraa./ Anna mun olla sun huonoo seuraa./ Jos se sua kiinnostaa.”

Ai niin, miksi naiset rakastuvat renttuihin? Kertoja niin kovasti toivoo pääsevänsä pois friend zonelta, että on valmis olemaan se fuckboy, jota esim edellä mainitussa Jannan biisissä kuvataan. Ihan mieli tekisi sanoa, että odota kuule muru ihan rauhassa, kyllä se muikkeli tajuaa aikanaan sunkin arvon. Sitten kun se on vedetty läpi likavesiviemäristä tarpeeksi monta kertaa.

Rentut, pahat pojat, mitä näitä nyt on? Tässä kohtaa täytyy nostaa kädet ylös. We’ve all been there. Niin pelastajasyndrooma kuin renttufilia ovat asioita, jotka liittyvät nuoruuteen. Ja se on taas sairaus, josta parantuu iän myötä. Sitten voikin jo taputtaa nuorempia päälaelle ja todeta tietävänsä paremmin. How I love being older and wiser!

Madafakin darra – Roope Salminen ja Koirat feat. Ida Paul

“En tiedä mitä tapahtuu en tiedä mistä herään,/tajuun etten tunne koko kaupungista ketään,/ ei jääny yhet yhteen, mitä mä nyt teen,/ on faija taas ylpee (hienosti poika),/ omalla lomalla, somassa pienessä,/ miten meni noin omasta mielestä.”

Jos lähtee yhille tiistaina ja sitten herää sunnuntaina näissä tunnelmissa, niin sehän on ihan normaalia, eikö? Miten olis tollanen pikku keikka A-klinikan kautta? Sanooko alkoholiongelma mitään, haloo?! Näitä viinamäen lauluja kansa rakastaa: baarikärpäset, ämpäriin hukkumiset, jne… Mutta voi että kun itseä ärsyttää. Ja sitten kun tämä renkutus vielä jää soimaan omassa päässä. Eihän sille mitään voi, kyllä noi sanat on tarttuvia. Vai eikö muka sullakin alkanut heti koko biisi soimaan melko elävästi korvassa kun luit pätkän tota lyriikaa?

Mistä aiheesta sinulla on pari valittua mielipidettä?

Loading Likes...

Write A Comment