Mieheni kanssa matkustaessa emme juurikaan perusta yökerhoista, mutta jotain kivaa sitä haluaa iltaisin tehdä. Suurkaupungeissa matkustamisessa on se hyvä puoli, että viihdetarjonta ylittää kaikki odotukset. Olemme monesti päätyneet ainakin yhtenä iltana kulttuurin äärelle.

Helmikuun lopulla pääsemme taas viettämään couples weekendiä (sans-les-enfants) Lontooseen ja aloin jo valmiiksi suunnitella, mitä showta menemme katsomaan. Lontoossa musikaalit ovat edelleen suosittuja, ja niiden laatu on yleensä erittäin korkea. Jo senkin takia joku esitys kannattaa käydä katsomassa, paikan päällä kun on.

Look right.

Olemme aiemmin käyneet katsomassa Billy Elliot -musikaalin ja viimeksi New Yorkissa ollessamme Chicagon. Tavallaan houkuttaisi käydä katsomassa joku ikuinen klassikko kuten Phantom of the Opera (tykkäsin kirjasta ja elokuvasta) tai Les Miserables. Uudemmista klassikoista ihan ehdottomasti Mamma Mia! kiinnostelee, varsinkin kun kuulisi ABBAn biisit alkuperäisinä. Toisaalta olen kuullut kehuja Book of Mormonista ja tämä saattaakin osua myös miehen makuun enemmän.

Lontoon teatterit, joissa esitetään komedioita, musikaaleja ja draamoja, ovat keskittyneet West Endin alueelle. Samalle päivälle voi jonottaa edullisia lippuja Leicester Squaren “tkts”-kioskeista. Hyvässä hotellissa myös concierge hoitaa mielellään lippujen varauksen eri aktiviteetteihin. Tätä vaihtoehtoa viimeksi markkinoitiin, mutta jätimme sen käyttämättä ajatuksella: “Well, let’s see….”

No niinhän siinä kävi, että yritimme turhaan saada musikaalitikettejä kioskista saman illan näytökseen. Taisimme olla liian myöhään liikkeellä, sillä tylsistynyt nainen pyöritteli vaan käsiään. Jostain käteeni ilmestyi flaieri, jonka houkuttelemana päädyimme katsomaan Leicester Squarella sijaitsevaan The 99 Clubiin stand upia. Vaihtoehto ei ollut yhtään pöllömpi vaikka kestikin tovin tottua kunnon brittiaksentiin. Erityisesti nauratti vitsi jossa “punnittiin spermaa”. Alapäähuumori toimii aina.

Spermahuumori nauratti.

Teatterin ystävää kiinnostaa varmasti myös National Theatre, jossa esitetään kokeilevia versioita klassikoista ja nykynäytelmiä (satunnaisesti myös musikaalien uusintaesityksiä). Old Vic luottaa klassikoihin ja Young Vic uudempaan ja kokeellisempaan teatteriin. Royal Court Theatre on kuuluisa laadukkaasta draamasta. Shakespeare’s Globe (se kuuluisa pyöreä teatteri) esittää Shakespearen ja hän aikalaistensa näytelmiä.

Tällä kertaa siis aiomme ostaa liput jo etukäteen netistä, koska saavumme lauantaina iltapäivällä Lontooseen. On hyvä tietää minkälaisia lippuja on ostamassa, ettei edessä ole esimerkiksi pylväs tai jokin muu rakennelma, jonka takia osa lavan tapahtumista jää näkemättä. Nämä on onneksi yleensä merkitty “restricted view”.

Vanhoissa teattereissa on tunnelmaa.

Tuo yllä oleva kuva ei ole Lontoosta vaan Broadwaylta, jossa tosiaan kävimme katsomassa sen Chicagon Ambassador Theatressa. Nyt kun katson kuvaa, yllätyn kuinka sivusta se on otettu. Omissa mielikuvissa koko musikaali pyörii suoraan edestä päin katsottuna. Tämä onkin hauska ilmiö: ei haittaa kuinka sivusta paikat saa jos show on hyvä ja siihen uppoutuu täysillä.

Minkä musikaalin olet nähnyt ja suosittelisitko?

 

Loading Likes...

Write A Comment