Siitä puhe mistä puute?  Seksi lapsiperheessä on sellainen hot potatoe, ettei se meinaa pysyä haarukassa sen aikaa kun sitä puhaltelee. Tulipahan aihetta kuitenkin käsiteltyä viikonlopun aikana.

Siitä oli niin helppo puhua esimerkiksi omien ystävien kanssa silloin joskus parikymppisenä. Mutta aihe muuttuu yhtäkkiä vaikeaksi kun kuvioihin astuu mukula tai useampi. Jos nyt avaudun aiheesta, tulenko paljastaneeksi jotain säälittävästä seksielämästämme? Mitä jos kellään muulla ei ole näin? Siihen tarvitaankin lasillinen jos toinenkin cavaa rohkaisemaan. Ystävien kesken.

Entä kun pitäisi puhua omalle kumppanille. Jestas sentään, sehän vasta vaikeaa onkin. Mutta miksi ihmeessä?

Oletko koskaan itse miettinyt suhteen alkuaikaa kaiholla ja ihmetellyt, miksi emme enää kanita kuin teini-ikäiset kolme kertaa päivässä?

Minne menit, intohimo?

Okei, jos huomioidaan kaikki ne velvoitteet, työt, lapset, harrastukset ja kodin ylläpito, niin onhan se aika selvää, että aikaa peiton heiluttamiseen ei jää kovinkaan montaa hetkeä. Ja minkäs teet kun omat halut olisivat kuumimmillaan juuri siihen aikaan päivästä, jolloin istuu töissä palaverissa ja yrittää pohtia kauppalistaa? Enkä tarkoita, että palaveri itsessään olisi kiihottava ajatus, mutta joksus oma sisäinen seksikello huutaa Bingo! kovin epäkäytännölliseen aikaan.

Luin jostain (en nyt tietenkään muista mistä, joten en voi linkata tähän), että suhteen alkuaikojen runsas seksimäärä selittyy sillä, että tuolloin kumppaneiden hormonitasapainot lähentelevät toisiaan. Naisilla kasvaa testosteronin määrä ja miehillä se vastaavasti laskee hieman. Suhteen vakiintuessa ja ajan kuluessa nuo määrät muuttuvat ja ovat taas kauempana toisistaan. Seurauksena seksin määrä vähenee. En tiedä sitten, miten tuo hormoniasia menee samaa sukupuolta olevilla pareilla.

Vartos, kun tulee sitten ne raskaudet ja imetykset. Naisen hormonit heittävät häränpyllyä ja seksihalutkin muuttuvat, taas kerran. Joku haluaa enemmän, jotain toista ei voisi vähempää kiinnostaa intiimit kosketukset kuivuneissa limakalvoissa. Joskus käy myös niin, että haluttaisi haluta, mutta keho ei seuraa mukana. Avuton ja suloinen vauva herättää myös miehessä muutoksia, ja testosteronitaso laskee ja oksitosiini nousee.

Mietin usein näitä asioita biologian kautta: Mitä tarkoitusta joku toiminto tai muutos kehossamme palvelee? Epäromanttista ja epäkiihottavaa, myönnän. Näin saan ne asiat kuitenkin itselleni järkeiltyä ja ehkä asetettua johonkin ymmärrettävään kehikkoon.

Korkkarit kattoon kotona. Tai hotellissa.

Entä sitten, kun lapsiperhe-elämä on jo vakiintunut. Eikö silloin pitäisi taas homman jatkua ihan normaalisti? Voi argh, nyt ollaankin eksytty johonkin kummaan ruuhkavuosiluuppiin. Ruuhkavuodet, mikä sanahirviö, joka kuitenkin kuvastaa hyvin sitä, mitä se on. Elämä on kovin täyteen pakattu kaikenmoista ja siitähän syntyy stressiä.

Stressihormoni on nimittäin suurin syy siihen, että ei vaan tee mieli. Ne perkeleen hormonit!

Aika harvoin on kuitenkaan niin, että vähäinen seksin määrä tyydyttää kumpaakaan osapuolta. Minä väitän, että myös se haluttomampi haluaisi enemmän seksiä. Enemmän kiihkeetä rymistelyä, helliä hetkiä, uusia kuumia juttuja, joita voi sitten siellä kurahoususavotassa posket kuumina muistella.

Asiantuntijat neuvovat puhumaan enemmän seksistä oman kumppanin kanssa. Mietin, olenko koskaan kyennyt tähän vai onko suora toiminta ollut sittenkin helpompaa. Tai toimimattomuus. Keskustelussa kun on se vaara, että tulee loukanneeksi toista omilla toiveilla tai vaihtoehtoisesti loukkaantuu itse toisen puheista. Toiveiden esittäminen kuulostaa helposti tältä: En ole tyytyväinen sinuun.

Vaikka näinhän sen ei tulisi tietenkään olla. Voisiko tämän vuoden lupaukseni olla puhua enemmän.

Lisää kipinää tänä vuonna…

Sillä seksi on parisuhteen liima. Sen huomaa ihan käytännössä. Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, sanoo vanha kansa ja osuu totuuden siemeen tässä kohtaa. Ainakin se pipo kiristää vähemmän ja anaalisuspensio helpottaa, kun on saatu paineita purettua. Sitä taas miettii jälleen kerran: Miksi emme tee tätä joka päivä?

Siksi minä sanonkin nyt, ottamatta kantaa siihen, mikä on sopiva määrä tai muoto: Lisää seksiä, kiitos!

 

 

 

Loading Likes...

Write A Comment