Tunnustaudun entiseksi jouluihmiseksi. Olen aina ollut loputon fiilistelijä ja tunnelmanarkkari. Minulla oli vuosia käsitys siitä, mitkä ovat ne asiat, jotka jouluun kuuluvat ja mitkä tuovat sen oikean joulutunnelman. Joulupukin kuumalinja taustalla, kun keittelen hitaasti riisipuuroa lounaaksi (kyllä, se syödään lounaalla, ei aamupalaksi!), kuusi on haettu ja lapset koristelevat sitä iloisin mielin, joulurauhan julistuksen jälkeen rauhoitutaan ja laskeudutaan hitaasti aaton hillityn odottavaan tunnelmaan.

Syödään pipareita ja juodaan glögiä. Jouluateria, joka on tietenkin itse tehty, valmistuu ajallaan ja pöytään istutaan lämpimässä tunnelmavalaistuksessa, taustalla soi hiljaa jouluradio. Lahjat avataan jouluruaan jälkeen, mutta ei heti vaan kun on hetki ehditty sulatella. Villasukat jalassa sohvalla on ihana mutustella suklaakonvehteja ja tutkia saamiaan lahjoja. Aikuisena ja varsinkin tuoreena vanhempana halusin taikoa lapselleni täydellisen joulun.

Mitä sitten tapahtui? Huomasin jossain vaiheessa, että oma käsitykseni oikeanlaisesta joulusta ei ole omalle puolisolle sama asia. Kun kahdet perinteet ympätään yhteen, on pakko joustaa. Esimerkiksi riisipuuro ei kaikille ole niin pyhä asia, että sitä istuttaisiin porukalla samaan aikaan syömään. Tai lahjat, eikö lapset nyt voisi jo yhdet avata ennen ruokaa? Ei, ei ja ei!

Ja sitten on ne kuvitelmat vs. todellisuus. Joitakin vuosia todella yritin tehdä kaiken itse ja kuvittelin, että muut ympärilläni olisivat siitä kiitollisia. Jostain kumman syystä lapset ovat lapsia aattonakin, eikä heitä kiinnosta joulurauha yhtä paljon kuin minua. Jos sisarus saa mantelin tänä vuonna, niin itkuhan siitä syntyy. Heitä ei myöskään kiinnosta se, onko ruokapöydässä kahtakymmentä eri sorttia ruokaa. He noukkivat rusinat pullasta, eli graavilohen ja kinkun. Miksi ihmeessä laitan lanttulaatikkoa, kun en siitä itsekään pidä?

Olen tajunnut, ettei sitä oikeaa joulua ole. Niinpä olen päätynyt siihen, etten yritä ylisuorittaa joulua. Se kun tulee vaikken itse tekisi asian eteen yhtään mitään. Ainoa asia, joka on pakko hoitaa on lahjat, mutta siinäkin asiassa aion olla kohtuullinen. Teen täsmäiskun kaupoille yhtenä tai kahtena päivänä. Joulukoristeita on toistaiseksi maltillisesti: tähti ikkunassa ja valot kirjahyllyssä. Ne ovat ne, jotka olen jaksanut kaivaa esille hetkenä, jolloin oli sellainen fiilis.

Lapsia on alkanut jotakuinkin kiinnostaa joulussa muukin kuin lahjat. Onneksi tajusin ajoissa, ettei minun tarvitse olla joulun ylitirehtööri. Tulee jos on tullakseen. Se fiilis.

 

Loading Likes...

Write A Comment