Koulujen ja päiväkodin lomat ovat kaltaiselleni vapaalle liitäjälle usein pakkolomia. Perheelliselle ihmiselle, varsinkin jos on alle kouluikäisiä lapsia, loma merkitsee aina myös paljon työtä. Ne ovat minulle myös valtavan inpsiraation aikaa: kun joutuu pitämään taukoa omista jutuista, mieli alkaa tehdä töitä. Mitä kaikkea vänkää aionkaan tehdä, sitten kun olen taas oman aikani rouva.

Tämä blogi sai alkunsa edellisen joululoman päätteeksi. Olin pureksinut valmiiksi idean ja kun vihdoin loma päättyi säntäsin into piukeena rakentamaan blogia. Tein tutkimustyötä blogialustoista, hostingpalveluista ja teemoista, tekniikoista ja tietenkin sisällöstä. Valtava määrä työtä meni jo tähän hommaan ja välillä väänsin tekniikan kanssa myöhään yöhön. Vimpaimet tulivat uniin.

En halunnut perustaa blogiani minkään yhteisön alle, koska halusin omistaa kaiken sisällön itse ja toisaalta saisin itse päättää mainoksista. Monta kertaa olen kironnut päätöstäni tehdä kaiken itse.

Tätä se on?

Olen aina rakastanut kirjoittamista, mutta se oman nichen löytäminen tuotti vaikeuksia. Sillä sehän täytyy olla, sanoivat kokeneemmat – selkeä niche, jotta lukijat tietävät mitä odottaa ja osaavat etsiytyä juuri minun sisältöjen ääreen. Lopulta vain päätin, että kirjoitan aiheista, jotka itseäni kiinnostavat. Olen perheellinen ja siksi minua kiinnostaa asiat vanhemmuudesta. En kuitenkaan halua kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä, tämä ei ole sellainen blogi. Lisäksi minua kiinnostaa asiat vanhemmuuden ulkopuolelta, kuten matkailu, viihde ja kulttuuri. Elämykset siis.

Alun perin ajatus olikin, että jutut ovat enemmän artikkelimaisia, kuin hyvää aikakauslehteä lukisi. Alkuvuosi meni sen oman linjan löytymisessä ja tätä koko bloggausjuttua opiskellessa. Se suhteen työ on vielä kesken. Kun katson, mitkä jutut ovat teitä lukijoita eniten kiinnostaneet, huomaan yhden aiheen ylitse muiden: seksi. Matkajutut eivät niinkään.

En silti ole ihan valmis vielä reissujutuista luopumaan. Niiden kirjoittamisessa on vain yksi ongelma. En halua niiden olevan matkapäiväkirjoja vaan enemmän ideoita ja inspiraatiota antavia ja näiden juttujen kirjoittamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa. Taustatyön määrä ei sitten yllättäen korreloi lukijoiden kiinnostuksen kanssa. Tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Bummer.

Writer goals. Carrien portaat NYCissä.

Alkuhuuman jälkeen innostus laski huolestuttavasti. Lisäksi olen aloittanut taas kirjoittamaan freelancerina juttuja lehtiin, mikä on kauhean kiva, koska niistä maksetaan ihan oikeaa rahaa. Kirjoittajasielulle tekee äärimmäisen hyvää, kun kirjoittamisesta oikeasti maksetaan. En ajatellutkaan, että bloggauksesta tulisi heti mikään rahasampo, mutta silti olen taistellut ajatuksen kanssa: mihin keskitän energiani. Onko tämä vain harrastus vai teenkö tätä ammattimielessä? Otin heti alkuun googlen mainoksia sivuilleni, mutta nyt loppuvuodesta päädyin poistamaan ne toistaiseksi. Ne eivät tuota hyvin, ja tekevät sivuista rumat ja sekavat. Katsotaan muuttuuko mieleni.

Eli siis, (vasta) vuoden verran tätä tehneenä huomaan, että tämähän on ihan oikea homma. Tätä samaa mantraa olen lukenut rutinoituneiden bloggareiden jutuista, ja sellaiset nyt varmasti nauravat. Hah, ihanko oikeasti kuvittelit, että helppo homma. Sen kuin pistät blogin pystyyn ja alat kirjoittaa. No en kuvitellut. Mutta silti.

Olen huono seuraamaan toisten blogeja säännöllisesti. Olen enemmänkin käytännöllinen: etsin tietoa blogeista ja luen postauksen, jos siinä käsitellään minua juuri sillä hetkellä kiinnostavaa aihetta. Poikkeus tähän sääntöön on Pandamama, jota pitää ihana Pirita. Paitsi, että satun tuntemaan Piritan yhteiseltä vaihto-oppilasajalta Göteborgissa, ihailen hänen vuosien työtään. Pandamama valittiin juuri vuoden 2018 Kaksplus-verkostoblogiksi.

Friikkuhommat jatkuu edelleen ja hyvä niin. Nyt olen joululomalla ollut taas aivan liekeissä tästä bloggaamisesta, lähinnä ajatuksen tasolla. Mitä vänkää keksin? Jotakin uudistusta on tulossa jo heti tammikuussa. Tuskin maltan odottaa.

Ei vissiin kannata aloittaa sisustusblogia?

Kaikista eniten kuitenkin toivon sinulta rakas lukijani enemmän palautetta siitä, mistä tykkäsit, mikä nauratti, herätti ajatuksia tai mistä olet eri mieltä. Lupaan vastata jokaikiseen kommenttiin. Mikään tilastokäppyrä ei voita oikeaa ihmistä.

Tervemenoa oppirahat, ne on maksettu. Tervetuloa uudet kujeet 2019.

Rakkaudella, Pauliina

Loading Likes...

Write A Comment