Parikymppisenä matkailijana en ymmärtänyt miksi kukaan haluaa matkustaa All inclusive -lomalle. Omissa mielikuvissani se oli engantilaisten eläkeläisten hupia. En mitenkään voinut samaistua harmaahapsisiin mummoihin, jotka ruoka-aikaan kiltisti asettuvat hotellin ravintolaan. Joka aterialla. Täysihoito sanana kuulostaa muutenkin joltakin parantolakeikalta. Vähintäänkin se oli junttimaista: reissata nyt ulkomaille asti ja pysyä samassa paikassa syöden samassa ravintolassa kaikki ateriansa. How exciting!

Ehkä olet ajatellut samoin. No, niinhän siinä sitten kävi, että tuli lapset ja tämä mamma käänsi takkia nopeammin kuin ehtii sanoa “Una serveza, por favor” hotellin uima-allasbaarissa samalla täysihoitoranneketta vilauttaen.

Olemme matkustaneet useita kertoja All inclusive -lomalle lasten kanssa (tämä nähdäkseni on edelleen ainoa syy) kuin myös omatoimisesti vuokranneet loma-asunnon tai kiertäneet autolla ja siirtyneet aina uuteen majapaikkaan. Kaikissa näissä vaihtoehdoissa on puolensa.

Miksi valita All inclusive?

Helppous, helppous, helppous. Jos lasten kanssa haluaa matkustaa suhteellisen stressittömästi, on tämä ehdottomasti se helpoin vaihtoehto. Hotellikompleksista löytyy ihan kaikki palvelut, mitä lomallaan voi toivoa. On uima-altaat, kuntosalit, ravintolat, lääkärit, lasten kerhot ja iltaohjelmat. Ei tarvitse raahata pesuetta pitkiä matkoja tuskaisessa kuumuudessa lähimpään ajanvietepaikkaan. Sen kuin vaan vetää lipokkaat jalkaan ja olette valmiita.

Perheen ruokahuollosta vastaava osapuoli arvostaa viikkoa tai kahta, jolloin voi vain lampsia buffepöytään. Ruokaa ei tarvitse odotella, jokaiselle ipanalle löytyy ihan varmasti jotain mieluista sapuskaa ja hanasta limua niin paljon kuin napa vetää. Entäs ne jälkiruokapöydät. Herrajumala, sitä kakun ja jäätelön määrä. Suklaaputoukset ja kaikki! Ajatus pysyvästä imigraatiosta käy ekana päivänä mielessä.

Täysihoidossa on HELPPO hymyillä.

Lapset oikeastaan haluavat lomalta hyvin yksinkertaisia asioita. Uiminen on niistä numero yksi ja sitä saa hotellialueen lukuisissa uima-altaissa tehdä vaikka koko päivän. Jos itsekin kaipaa lomalta lähinnä aurinkoa, miksi lähteä pidemmälle kalaan? Se on niin ku win-win. Hotellinsa voi myös valita niin, että se sijaitsee rannalla. Tällöin biitsille lähtö on taas kerran helpompaa, kun ei tarvitse pakata rantakamoja ja eväitä puolen päivän reissua varten. Unohtuneet uimalasit voi kipaista nopeasti hotellihuoneesta.

Aaah… the life.

Perhekerhot. Siinä tapauksessa, että lapset viihtyvät sen pari tuntia päivässä matkanjärjestäjän lastenohjaajien kanssa piirrellen, laulaen ja leikkien, on teillä aikuisilla mahdollisuus rentoutua ihan kahdestaan. Olemme matkustaneet Bamsen perässä nyt sen kolme kertaa ja todenneet, että ihan kaikki lapset eivät kyseistä nallea niin paljon rakasta. Esikoinen kävi innoissaan niin kauan kuin ikää riitti, keskimmäinen sen pari kertaa ja nuorin tuli itkien pois ensimmäisen yrityksen jälkeen (tähän liittyy tarina, jossa äiti oli unohtanut puhelimensa hotellihuoneeseen ja rentoutui altaalla kädessään kylmä sangria onnellisen tietämättömänä pikku murunsa ikävästä).

Vai ollako sittenkin omatoiminen?

Viimeisimmällä Mallorcan reissulla saavutimme sellaisen pisteen, jossa All inclusive -loma alkoi vaikuttaa enemmän Tää on niin nähty -lomalta. Suurin syy viimeiselle yritykselle oli juurikin se perhekerho, jonka piti tuoda pari tuntia ihan omaa aikaa meille vanhemmille. Sitä emme sitten saanetkaan.

Toki fiiliksiin ehkä saattoi vaikuttaa myös vatsatauti, joka jylläsi läpi koko perheen. Alkoi mietityttämään, kannattaako koko lomaa pyöriä niissä samoissa altaissa ja buffepöydissä muiden lapsiperheiden kanssa.

Ja jos rehellisiä ollaan, ruokailun helppous on alkuun ihan siisti juttu ja tervetullut vaihtelu, mutta alkaa viikon mittaan tympiä. Hotellissamme oli useampi ravintola, mutta jostain syystä päädyimme aina siihen samaan. Ruokateemat vaihtuivat kyllä, mutta maistui aina samalta. Mitään autenttista kokemusta paikallisesta ruokakulttuurista ei saa täysihoidossa.

Tai mistään muustakaan paikallisesta kulttuurista. Olen ollut Mallorcalla neljä kertaa ja ensimmäinen oli parikymppisenä omatoiminen matka ystävän kanssa. Silloin teimme paljon reissuja esimerkiksi pääkaupunki Palmaan, joka on oikeasti aito, suurkaupunkimainen, historiallinen ja kulttuuririkas. Vuokrasimme myös auton ja teimme saarikierroksen vuorilla, söimme lounasta 1700-luvun farmilla, kävimme katsomassa tippukiviluolia ja lasinpuhallusta. Illallista söimme pienessä kylässä, jossa kukaan ei puhunut englantia ja autenttinen ruokaelämys oli taattu.

Sittenkin enemmän tätä? Yes pliis!

Omatoimireissun saari on kuin eri paikka kuin se, jossa olemme perheenä matkustaneet täysihoidolla. Silti tiedostan hyvin, että lasten kanssa tuota autenttista kokemusta on vaikea saavuttaa vaikka olisikin kuinka omavarainen. Arvostan edelleen helppoutta ja kolmen lapsen pesueen liikutteleminen paikasta toiseen ei lähtökohtaisesti ole sitä juuri koskaan.

Siksi olenkin miettinyt: mistä löytyy se kuuluisa kultainen keskitie? Onko se puolihoito vai sittenkin se oma loma-asunto ja pienet retket lähiympäristöön? Luultavasti ensi kerralla valitsemme jonkin vähemmän helpon vaihtoehdon. Ihan vain koska.

Kiinnostaakin kuulla, onko sinulla kokemuksia All inclusive -lomailusta ja suosittelisitko sitä muille?

Loading Likes...

Write A Comment